Viime viikolta en ole kirjoittanut ylös yhtikäs mitään, vaikka olimme toki hakutreeneissä ja tottistreeneissä, ot course. Uskotteko?? No joo, tokoilusta muistan sen verran, että ainakin noutoa treenasimme ja se sujui Olgalta aika mallikkaasti. Otin aluksi rauhallista kapulan pitoa ja Olga malttoi oikeasti istua kapula suussa rauhallisesti ilman mitään kapulan jäyhäämistä. Sitten tein eri versioita noudosta eli ihan koko liikkeen kapulan heitosta lähtien ja sitten niin, että jätin kapulan minun ja koiran väliin. Pitää kiinnittää jatkossa huomiota siihen, millainen välimatka on koiralla ja kapulalla ja vaihdella sitä, ettei Olga kiihdyttäisi vauhtia niin rajusti kapulaa hakiessaan ja teksi turbojarrutusta kapulan kohdalla. Jonkin verran Olga saalistaa kapulaa, mutta ei sentään tapa sitä. Ollaan me kehitytty... Se on aina positiivista huomata. Jos ihan pilkkua viilataan, niin Olga jonkin verran nakkaa kapulan lähemmäs takahampaita siinä kohtaa kun kapulan maasta nostaa eli aina ei kapula ole niin siististi etuhampaiden takana. Tiedä sitten kuinka paljon tuosta rokotetaan, jos liike muuten ok.

Alkaa muisti palautua, elikkäs otettiin myös kaukokäskyjä istu-maahan. Tässä liikkeessä maahanmeno on Olgalla hitaampi ja maasta istumaan nousu huomattavasti terhakampi. Maahanmenon nopeutta pitää treenata muutenkin ja palkka napsahtaa vain niistä nopeista suorituksista. Seuruutin Olgaa myös. Tehtiin erilaisia käännöksiä ja ympyrää. Aikas hyvin pysyy tytöllä nykyään kontakti, eikä edistänytkään. Hyvä!

Hakua treenattiin sateisessa säässä erilaisella porukalla kuin yleensä. Tämä oli enemmän kuin tarpeen, sillä huomasi Olgasta, että kummasteli aluksi metsästä kantautuvia vieraita hajuja. Ensimmäisen maalimiehen ilman haamua kyllä varmasti merkkasi ja lähti erittäin hyvin etenemään oikeaan suuntaan, mutta hetken touhuttuaan ja etsittyään sitä tuttua hajua palasi katsomaan "yleisöä" (ja tuttua hajua=Jenniä) ja kutsuin luokse. Sen jälkeen koira kiinni ja käveltiin parikin kertaa niin lähelle maalimiestä, että näin Olgan merkkaavan ukon ja sitten keskilinjalle lähettämään uudestaan. Sitten ukko löytyikin heti. Seuraavat kaksi ukkoa otettiin haamulla ja etsintä sujui jo paljon paremmin. Ukot olivat verkon alla piilossa, mutta ei umpipiilossa kuitenkaan. Ei siinä, etteikö Olga uskaltaisi vieraita ihmisiä lähestyä, mutta on vain tottunut etsimään liian tutuksi käyneitä hajuja. Suunniteltiin myös jatkoa, miten saadan vaihtelua treeneihin ym.

Olga otti hieman varaslähdön juhannukseen ja lähti jo mummolaan lomalle hakutreenien jälkeen torstaina ja vieläpä junalla. Neiti oli ollut hyvin väsynyt matkustaja ja raottanut vain hieman silmiään asemien kohdalla. Matka jatkui perjantaina meidän mukana vielä toiseen mummolaan ja käytiin välillä mökkeilemässäkin ja Olga kahlasi meressäkin. Ei uskaltautunut uimaan kyllä lähtiä, mutta kahlaaminen oli kivaa... Löysi rantakiven päältä myös kalan jäänteitä ja yritti näppärästi hiestää niskaansa tähän ihanaan parfyymiin, mutta totesi tehtävän kuitenkin liian hankalaksi, eikä lumpsahtanut mereen. Tällä kertaa ei onneksi varastanut kuumaa grillimakkaran puoliskaa (niin kuin tässä taannoin meni tekemään), joka viimeksi aiheutti mahaan huonon olon. Maissinpalasia kyllä kävi ryöstämässä, joista koitui pahoinvointia seuraavalle päivälle. Aina jotakin...