"Jee,  kikkareita!" hihkaisi Olga maneesin ovella. Ei Olga ei, me tultiin tänne ihan muun syyn takia. Loppua kohti Olgan meno ja keskittymiskyky parani huomattavasti ja treenaamisestakin tuli jotakin. Maneesilla pitäisi siis sinnikkäästi käydä, jotta Olga tottuisi ympäristöön ja kyllästyisi hevonkikkareisiin. Toisessa treenihallissa on mattopohja, joten tämä turvekakkayhdistelmä on jotakin uutta ja ihmeellistä. Paikkallamakuu sujui Olgalta hyvin, paitsi kerran ihan viime hetkellä, kun olin jo palaamassa koiran luo, huomasi se yhtäkkiä emännän taskusta pudonneen nakinpalasen ja nousi syömään sen. Seuraaminen ja oikealle käännös meni suht mallikkaasti. Välillä Olgan vauhti kiihtyy ja pakkaa neiti edistää ja siitä johtuen vasemmalle kääntyminen tuottaakin hieman ongelmia. Olgan pitäisi käyttää paremmin myös peräpäätään käännöksissä. Katselin ihaillen yhtä belgianpaimenkoiraa, joka osasi niin upeasti tehdä käännöksiä juuri takapäätään käyttäen ja vielä erittäin nopeasti. Olgan kanssa tehtiin myös toistoja liikkeestä maahanmenossa seuraamisen yhteydessä tai muuten vain liikkeessä.