Viime viikolla 24.-25.4. oltiin harjoittelemassa bh-koetta silmällä pitäen. Osallistuttiin kurssille, jossa opastamassa oli bh-kokeita tuomaroiva henkilö. Käytiin läpi tottelevaisuuskaavio ja seuraavana päivänä oli vuorossa kaupunkiosuus. Tottelevaisuusosuus meni Olgan osalta lähes pelleilyksi. Oli se toki joutunut odottaa vuoroaan yli kaks tuntia ja siitäkin johtuen VIRTAA OLI. Siinä vaiheessa, kun Olga tervehti tuomaria villisti loikaten, tiesin, että tästä ei tule mitään. Olga oli erittäin kärsimätön ja kaikki käskyt piti tulla heti eikä hetken päästä. Keskittymiskykyä riitti vain hetkeksi kerrallaan, mutta kuten tuomarikin kommentoi, Olga kyllä toimi hyvin ja osasi silloin, kun jaksoi keskittyä. Olga seurasi vapaana paremmin kun remmissä (!), mitä nyt välillä sai päähänpiston: "Jes, menen katsomaan mtä tuomarille kuuluu". Tempauksista huolimatta Olga kyllä uskoi puhetta ja totteli. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo taisivat sujua parhaiten. Paikallamakuussa Olga jaksoi pysyä sen tokossa vaadittavan pari minuuttia ja sen jälkeen kuulin takaani iloiset laukka-askeleet. Siinä siis vielä parannettavaa huimasti. En ole Olgan kanssa noin pitkää paikallaoloa edes vielä ottanutkaan.

Kaupunkiosuutta en sinänsä jännittänyt. Tuomari painottikin, että se osuus ei ole ollenkaan tottelevaisuutta, vaan siinä katsotaan koiran käytöstä. Muuta moitittavaa ei tullut kun, että remmi saisi pysyä hieman löysemmällä. Taas kerran Olga puhkui intoa autosta ulos päästyään ja vielä kun näki vieraita ihmisiä, niin ihanaa! Sitten kun bh-kokeen aika on, täyttkin suunnitella, missä vireystilassa koiran olisi hyvä olla... kun Olga olisikin silloin sopivan energinen, ei liikaa hösäämistä.

Vapun vietossa Olga oli Etelä-Pohjanmaalla ja oli pari yötä siellä hoidossa ilman äiskää ja iskää. Hui kauhistus! No ei, hyvin olivat pärjänneet, mutta oli Olga ollut hieman allapäin ja ikävöinytkin. Onneksi hoitajat ja paikka olivat tuttuja, kun "mummolassa" kerta oltiin. Voi sitä riemun määrä, kun Olga näki, että tuttu auto ajoi taas pihaan.