Eilen oltiin uudessa paikassa jäljestämässä ja kaveri teki meille jäljen. Koulutusohjaaja seurasi perässä kun Olgan kanssa ajettiin jälkeä. Enpä enää huomannut kellosta katsoa, mutta jälki oli kutenkin vanhentunut yli tunnin. Ensimmäinen puolisko meni ihan hyvin ja ennen kulmaa Olga nosti hienosti kepin. Sen jälkeen oli pientä hapuilua, että mitä seuraavaksi ja mikä suunta. Olisi pitänyt lähettää Olga uudestaan, mutta löysipä se itsekin oikean suunnan hetken mietittyään. Kulma meni ihan hyvin. Sen jälkeen Olgaa rupesi jonkin verran kyllästyttämään makupalat ja seuraavaksi nameja pitääkin vielä reippaasti harventaa ja ottaa keppejä enemmän mukaan. Ja nimenomaan tehdä niistä kepeistä SE JUTTU, tärkein, paras ja ihanin juttu. Namien vähentämisellä saataisiin vähän vauhtia lisää, ettei aikaraja tule vastaan. :) Koulutusohjaajan neuvo oli tämä, sillä nykyinen jäljestäminen on melko rauhallista. Päästiin kuitenkin maalin asti ja viimeiselle kepille, jonka Olga myös ilmaisi heti. Ohjaajana minun pitäisi vaan enemmän riehua niitten keppien kanssa ja palkata koiraa paljon juuri nimenomaan keppien löytymisestä ja välittömästi kun koira reagoi keppiin. Positiivista eilen oli myös se, että ehkä kenties mahdollisesti päästään myös hakuporukkkaan mukaan, jos hyvin käy, mutta se on vasta jyrkkä ehkä. Siinä Olga olis ihan elementissään! Katsellaan, miten homma etenee..