Tiistaina oli taas tokon vuoro. Harjoiteltiin pareittain tärkeää perusasiaa, jota on hyvä välillä muistaa kerrata eli kontaktia. Idea toimi siten, että pari kertoi aina, milloin katsekontakti on hyvä ja saan palkata koirani. Siinä ei siis itse tarvinnut kuikuilla itse, että milloin se koira tuijottaa ja milloin kattelee variksia. Otettiinpa myös seuraamisessa käännöstä oikealle. Kun vain muistaisi, että silloin vain itse käännös on pääasia, eikä tarvi miettiä perusasentoja ja ottaa pitkää pätkää seuraamista. Koulutusohjaajalta saatiin muuten tosi hyviä neuvoja joka asiaan. Luoksetulossa taisi olla liian pitkä matka, sillä oli tarkoitus, että Olga tulee nätisti loppuasentoon, mutta miten kävikään.. Olga törmäs meikäläiseen kauhialla vauhdilla. Taas näin. On se niin mukavaa tulla äiskän luokse! Harjoiteltiin myös liikkeestä seisomista, joka Olgalla on ollut hankalaa siksi,että mä olen pitänyt sitä niin hankalana, että toistot on jääny vähäisiksi. Nyt kuienkin näytti, että Olga pääsi jo jotenkin jyvälle asiasta. On se niin vaikiaa, kun seisomisellekin on niin monta käskyä, kun on näyttelyissä ja sitte "epävirallinen" käsky kotosalla ja sitte pitää olla vielä tokossa käsky, jota koira tottelee justihin eikä melekeen ja pysähtyy välittömästi.

Ja ettei iltaisin lopu tekeminen kesken, niin keskiviikkona oltiin vielä pk-tottiksessa. Siellä oli vuorossa hyppy ja henkilöryhmä. A-estettä ei enää ehditty kokeilla. Hypyssä ei sinänsä mitään ongelmaa, mutta kun sen pitäisi olla hyppynouto, niin sillä saralla tekemistä vielä riittääkin. Treenattiin hyppyä patukkaa heittämällä ja hyppäsi Olga muutaman kerran vielä sieltä takaisinkin. Olgan päähän pitäisi saada vielä iskostettua, että se suussa oleva esine pitää tuoda aina mulle... Toisinaan Olga tuo, toisinaan sitä saa houkutella vähän enemmänkin. Henkilöryhmä oli ihan ok. Olga jaksoi seurata, eikä mennyt ihmisten luo ja vielä muisti istuakin aina kun pysähdyttiin. Hyvä!