Päivitetäänpä nyt oikein urakalla viime ja tämän viikon tottistreeneissä opiskeltuja asioita.

Maananataina 5.11. alkoi uusi tottiskurssi, jonne olimme ilmoittautuneet. Pienissä ryhmissä aloitimme seuraamisella. Olimme siis bh-kokeeseen tähtäävien ryhmässä. Minä ohjaajana käyttäydyin ihan kummallisesti jostain syystä. Niin kun olisin täysin unohtanut, miten olemme minkäkin liikkeen normaalisti tehneet ja opetelleet Olgan kanssa. Omilla virheilläni sain koirankin tekemään väärin. Ehkä se johtui siitä, että kouluttaja oli meille ihan uusi ja hänen tyylinsä hyvinkin erilainen kuin muilla kouluttajillamme on ollut. Hän oli suora palautteen annossa, mutta osasi silti neuvoa hyvin. Ensimmäinen kerta meni totutellessa, mutta tällä viikolla meni jo huomattavasti paremmin ja kouluttaja on loistava. Treeni siis alkoi kokeeseen ilmoittautumisella, jolloin koira perusasennossa istua nökötti vierssäni , ilmoittauduin ja kättelin "tuomaria".  Olgalla meni tosi hyvin, eikä se yrittänytkään yhtään koheltaa ja mennä tervehtimään vierasta ihmistä. Otimme vielä liikkeestä istumista, jossa minä peruuttelin ja liikuskelin ympäriinsä ja käskin vähän väliä koiraa istumaan. Olga istuu liikkeestä melko näppärästi ja minun kärsii peruuttaa koirasta poispäinkin, eikä Olga lähde perään. Seuraamiseen yhdistettynä pitää käyttää kuitenkin vielä apuja ja kouluttaja neuvoikin, että annettuani käskyn annan makupalaa suuhun ja itse jatkan hieman matkaa ja käännyn koira eteen. Käsi kuitenkin koiran suussa kiinni, ettei koira lähde liikkeelle. Kuulostaa selitettynä oudolta, mutta kun näkee sen niin paremmin selkiää. Muistaakseni otimme myös paikallaoloa, joka meni Olgalta tosi hyvin. Kouluttaja muistutti kaikkia palkkaamaan koira alas makuuasennossa, ettei palkka houkuttele koiraa pomppaamaan ylös.

Keskiiikkona 7.11. toisen palveluskoiraryhmän treeneissä käytiin ensin läpi seuraamisen pysähymisiä ja sen jälkeen noutoa. Pysähtymiset meni aluksi huonosti ja Olgaa piti hieman muistuttaa ja auttaa makupaloilla, että mitä ollaan tekemässä. Muuten Olga jäi ihmeissään seisomaan ja tuijotti mua. Nopeasti Olga kuitenkin muisti, mistä on kyse ja liike alkoi sujua. Olgan perusasento saattaa jäädä vinoon, koska seuraamisessa asento on ruvennut kääntymään hieman vinoon ja Olga edistää helposti. Niinpä otin vain pari askelta kerralla ja pysähdys ja ohjasin Olgan istumaan suoraan ja oikeaan kohtaan. Ohjaaminen on helppoa, kun on nakkeja ja muutakin ruokaa rakastava ahne rottvaijeli.

Noudossa kerroin heti ongelmamme ja keskityimmekin vain noudon loppuasentoon ja kapulan RAUHALLISEEN pitämiseen, ilman jäyhäämistä ja nakkelua. Olga kiihtyy kapulasta, eikä malttanut välillä edes istua, kun sai kapulan suuhun. Siinä ei ole onkkelmaa, etteikö Olga nostaisi kapulaa tai kantaisi sitä, mutta nyt oi kouluttajakin sitä mieltä, että loppuasento ja kapulan pitäminen varmaksi ja sen jälkeen itse nouto onkin helppoa. Koiralle esim. tuo-käsky tarkoittaisi sitä, että istutaan emännän edessä kapula suussa ja kun kapula näyttää olevan kauemmaksi nakattu, koira kyllä hoksaa sen hakea mukaansa ja palata loppuasentoon. Hyvin lyhyitä pitoja tein Olgan kanssa ja pidin itsekin kiini kapulasta, ettei Olga ehdi nakata sitä takahampaisiin. Siitä se lähti sujumaan ja Olgakin rauhoittui. Nokasta hellästi kiinni pitäminen ei meillä toiminut, vaan oli parempi, että pidän kapulasta kiinni. Kotiläksyjä...

Maanantaina 12.11. taas treeneissä ja nyt meni jo paremmin, kun osasin ottaa hyödyksi kaikki kouttajan palautteen. Otettiin seuraamispätkät, jotka sisälsi täyskäännöksen sekä kaksi oikealle käännöstä. Olga piti erittäin hyvin kontakstia,  mutta hieman meinasi kääntyä vinoon, joka johtui ilmeisesti taskusta olleesta patukasa. Nyt vihdoinkin täytyisi hankkia treeniliivit, niin olisi enemmän paikkoja, mihin palkintoja piilottaa! Taas muuten ilmoittauduttiin aluksi tuomarille, niin kuin oltaisiin kisoihin menossa. Liikkeestä maahanmenoa treenattiin. Tein sitä taas peruuttelemalla, samalla tavalla kun liikkestä istumista ja homma toimii, mutta jälleen seuraamiseen yhdistettynä vaikeampaa. Otettiin myös luoksetuloa, jossa jätin ensi Olgan makuulle ja kävelin jonkin matkaa ja kutsuin luokse. Loppuasentoa jo ennakoin ja ikäänkuin vedin koiran tarpeeksi lähelle makupalojen lähelle. Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetulo, jossa kouluttaja piti koirasta kiinni ja minä lähdin koiraa innostaen ja lelua heilutellen juoksemaan ja koira päästettiin perääni ja palkaksi leikittiin ja reviteltiin kunnolla. Meinasi unohtua, että teimme myös henkilöryhmässä kahdeksikon ja piti pysähtyä toisen henkilön lähettyville. Kouluttaja ja Timo olivat henkilöryhmässä, joita pujottelin. Pysähdyin tahallani Timon lähelle ja mahtavaa, Olga ei edes vikaissut Timoa, vaan keskittyi meikäläiseen! Koulttaja painotti, että maneesin tultaessa ja siellä treenatessa pitää hieman helpottaa koirien treenejä, eikä vaatia samanlaisia suorituksia kuin esim. kotona, koska hallilla on niin paljon enemmän häiriötekijöitä kuten vieraita koiria ja uusia hajuja ja ah, sitä hevosen sontaa.

Eilen keskiviikkona treeneissä käytiin läpi seuraamisen käännöksiä, erityisesti vaikeampaa vasemmalle kääntymistä ja noutoa. Oikealle kääntymisessä Olga meni hyvin ja käänsi kouluttajan mielestä hyvin takapuolensakin käännöksessä. Vasen on ollut vaikeampi, koska Olga on yleensä tiellä. Vasemmalle kääntyvää pientä ympyrää olen treenannut ennemminkin ja sitä teimme nytkin. Olga osaa käyttää takapuoltaa, mutta jotenkin se vaan ei ihan hoksaa yhdistää sitä jyrkkään käänökseen vasemmalle. Tein ihan paikallaan käännöksiäkin vasemmalle. Niissä käytin makupalaa apuna ja vasemmalla kädellä ihan reilusti pukkasin tai nostin Olgaa mahan alta nivusista käännöksen aikana oikealle paikalle istumaan. Eiköhän se tästä ala toimimaan. Näkisittepä Olgan rodeohyppelyt...kyllä se osaa nakata takapuoltaan mihin suuntaan vaan. Noutoa tein aluksi itseäisesti ja harjoittelimme samaa pitämistä, mitä tuossa aikasemmin selitin ja huomattavaa kehitystä on tapahtunut kouluttajankin mielestä. Nälkä kasvaa syödessä ja kokeilin jättää Olgan istumaan, kävelin pari kolme askelta, jätin kapulan siihen ja käelim pari kolme askelta eteenpäin, jonka jälkeen "tuo". Ensimmäisellä kerralla meni hyvin loppuasento ja kaikki, mutta toisella kertaa matka oli jo liian pitkä, koska Olga innostui liikaa ja jäyhäsi. Siispä palasimme taas takaisin ja Olga pekästäänn nosti kapulan varpaideni juuresta minulle ja piti kapulaa suussa. Vain rauhallisista suorituksista sai palkan, että jäyhääminen jäisi pois.

Huh tulipas pitkästi naputeltua. Pitää vähän useammin päivittää, niin ei kerkiä asiat unohtua...