Tänään muistuttelin Olgalle mieleen, mitä onkaan jäljestäminen. Mietin, teenkö jäljen nurmelle vai mennäänkö metsään.. No metsään mentiin. Ekaksi jäljeksi tein helpon suoran jäljen ja matkan varrelle ripottelin makupaloja ja jatkoin siitä mihin syksyllä jäätiin eli piilotin jäljen päähän vielä kepin. Toinen jälki oli muuten samanlainen, mutta se sisälsi 90 asteen käännöksen oikealle.
Olga puhkui intoa ja tiesi tasan tarkkaan, miksi metsässä oltiin. Oli niin innoissaan, etä meinasi ottaa varaslähtöjäkin. Olga suoriutui ekasta jäljestä hyvin, mitä nyt välillä meinasi pitää turhan kiirettä ja pari namia jäi syömättä. Lopussa Olga hoksasi heti, mistä oli kysymys ja kyllä, nosti kepin. Toinen jälki sujui suht samallalailla kun ensimmäinen. Nyt työskenely oli kuitenkin vähän tarkempaa. Käännöksestä Olga meni yli, mutta palasi kuienkin nopeasti oikeaan suuntaan ja taas nosti lopuksi hienosti kepin ja voi että meillä oli kivaa nakkikestien merkeissä.  Oli ilo huomata, ettei talvitauko ei ole tehnyt hallaa, vaan Olga oli heti asiassa mukana, eikä ainakaan kehtitys ole taaksepäin menny. Huomenna sitten yhteistreeneihin. Pikku hiljaa varmaan saa ruveta keppien määrää lisäämään ja nameja vähentää, mutta maltti on siinäkin valttia, ettei jäljestämisen tarkkuus kärsi.