Joulun aikana Olga sai taas reissata kumpaankin mummolaan ja sai nauttia mitä ihanimmista herkuista. Olga se osaa vedota tunteisiin ja kerjätä ja samalla näyttää niin säälittävän nälkäiseltä pikku koiralta, joka ei kotona ole saanut ruokaa päiväkausiin. No ei kai sellaiselle pienelle otukselle voi olla antamatta vähän kinkun palaa, piparia, pasteijaa, lusikkaleipää... Olga nappasi röyhkeästi myös kopin ja sai suuhunsa vihreän kuulan sekä nappasi pöydältä (!) puoliksi syödyn suklaakonvehdin. Tänä vuonna kuusenpallot eivät olleet yhtään kiinnostavia ja neiti jätti ne rauhaan. Mäyräkoira Remu nähtiin pitkästä aikaa jouluna.

Jotenkin tuntuu, että Olgalla on ollut nyt vähän tylsää, kun juoksun takia meni loppuvuoden tottistreenitkin ohi ja maastolajitkin ovat jääneet tauolle ja emäntäkin on kaiken aikaa jossakin menossa. Tänään käytiin leikkimässä Pepen kanssa, mutta meinasi tunteet kuumentua niin rajusti, että piti leikkimiset lopettaa. Ehkä se uusi vuosi tuo taas uutta puhtia ja uusia haasteita tullessaan.

Pommit jo pihalla paukkuu ja viheltää, mutta ainakaan toistaiseksi Olga ei oo niistä välittänyt, eikä kyllä välittänyt viime vuonnakaan, eikä sitä edellisenä. Silti hieman jänskättää lenkkeillä, että mitä jos jossain oikein lähellä jysähtää...