Lomailimme isännnän ja emännän kotiseuduilla koirien kanssa. Olgalle tietysti tämä oli jo hyvinkin tuttua, mutta Salsalle yhteensä 800 km autossa istumista oli uutta. Rauhalliselta matkustajalta Salsa kuitenkin vaikutti kun nukkui vaan omassa häkissään. Nukkumista ennen piti tietysti tehdä pientä pintaremonttia, hieman myllätä pehmusteita ja kaivautua niiden alle nukkumaan. Perillä Salsa tapasi paljon uusia ihmisiä ja ihailijoita, kävi vieraissa paikoissa ja nautti pihalla juoksemisesta.

Kiitos Sinikalle koirien lahjoista! :)

Kun taas ajelimme kotiin viikon poissaolon jälkeen, emme kauaa olleet paikoillamme, koska jo samana iltana menimme eläinlääkäriaseman järjestämään pentukerhoon siellä rokotetuille penskoille. Osanotto oli suosittu, koska eri rotuisia pentuja oli koolla arviolta 20 (kos ei enemmänin!) ja meno oli sen mukaista. Tila jaettiin isojen rotujen pennuille ja pienemmille nelijalkaisille ja ei muuta kun lapset irti hihnoista. Siinä samalla yritin toisella korvalla kuunnella mitä eläinlääkärillä oli sanottavaa ruokinnasta. Ehkä hyvää tietoa sellaiselle, jolla ei koiraa ole ennen ollut... muuten kyllä tuttua juttua. EL puhui jotakin myös raakaruokinnasta tai lähinnä kotiruokinnasta, mutta hyvin lihapitoisesti, koska ei sanallakaan maininnut, että tarvitsee se pentu kalsiumiakin lihan lisäksi... Myös kynsien leikkuuta mentiin läpi.

Salsan käytös hieman yllätti, mutta oli toisaalta ymmärrettävää, kun olimme ekaa kertaa kerhossa ja tilanne oli outo, kun monta vierasta koiraa ja ihmistä pölähtää ympärille kaikki kerralla. Aluksi Salsa lymyili mun jalkojen takana ja katseli menoa sieltä ja kun muut pennut rupesivat tekemään meidänkin neitiin tuttavuutta, oli Salsalla selvä "menkää pois"- asenne. Hetken kuluttua Salsa kuitenkin lähti liikkeelle, mutta viihtyi välillä hyllyjen alla taas tarkkailemassa tilannetta. Loppua kohti meno kuitenkin villiintyi, mutta Salsa ei juurikaan paininut, vaan lähinnä hyppeli ympäriinsä ja komensi muita leikkijöitä. Kuten joku muukin käppäharrastaja totesi, ei käppänän leikki ole kaikista hiljaisinta puuhaa. Saapa nähdä mitä se ensi kerralla tuumaa. Joko se sitten rohkenisi leikkiä niin kuin Olgan kanssa tekee. Salsa kyllä kaihoisasti katseli isojen koirien puolelle, josko sieltä löytyis sopiva kaveri...

Torstaina hakuiltiin. Olgalle viiden maalimiehen etsinnät ja pari tyhjääkin pistoa tuli tehtyä. Hyvin jaksoi touhuta ja kaikki ukot löytyi. Kahdessa pistossa käytettiin apuna leirillä opittua hei-huutoja, jotka kyllä toimi. Salsakin oli taas metsässä mukana syömässä mustikoita :).
Lauantaina myös hakua. Tehtiin Olgalle pitkästä aikaa viuhkatreeni, jossa koira näkee maalimiehen etenevän viistosti metsässä meistä poispäin. Itse etenin koiran kanssa keskilinjalla ja tein valelähetyksiä pitkin matkaa, kunnes maaimies tipahti maihihn ja lähetin koiran. Timo oli pari kertaa maalimiehenä ja liekö liian tuttu ukko, vai mistä johtuu, mutta kummallakin kerralla Olga oli hakenut hyvin rullan, mutta palannut takasin ihan kuin tarkistamaan asian tai hakemaan ukkoa pois tai kenties kinuamaan palkkaa, en tiedä, mutta lähti kuitenkin keskilinjalle rulla suussa ja näytölle lähti hyvin. Ei muuta moitittavaa, mutta tämä taakse palaaminen ihmetytti. Muut suoritukset meni hyvin. Viimeinen ukko otettiin ihan normaalisti piiloon, että Olga ei nähnyt ukon lähtevän. Tämäkin oli hyvä suoritus.