Keskiviikon pk-treeneissä keskityttiin seuraamiseen ja nimenomaan  häiriötekijöihin.  Pujoteltiin muita koirakoita ja harjoiteltiin perusasennossa nököttämistä sillä välin, kun toimimme muiden koirakoiden pujottelukeppinä. Olga on kehittynyt niin seuraamisessa kuin odottamisessakin. Olga jopa istuskelee tomeran mutta silti rauhallisen näköisenä perusasennossa ilma että kokoajan tarvii tehdä jotakin! Koirakot menivät myös kahteen riviin vastakkain ja ei muuta kun koirat seuraamaan ja pysähdys vastaantulevan koiran kohdalla. Olgan kontakti pysyi hyvin!  Mielenkiintoinen harjoitus oli myös se, että koirakot jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä (mukaanlukien me) pyörimme pienempää ympyrää keskellä ja toinen ryhmä lähti seurauttamaan koiriaan isompaa ympyrää meidän ringin ympärillä vastakkaiseen suuntaan. Välillä vaihdettiin suuntia. Erittäin hyvää treeniä ja erittäin hyvin se meni! Toisella puolella hallia käytiin ottamassa liikkestä seisomista. Tämä on meille vaikea liike ja Olga jotenkuten kyllä pysähtyy, mutta epäröi. Liikettä täytyy ruveta tekemään huomattavsti enemmän ja siten, että pyörähdän sivulta Olgan eteen heti kun olen antanut käskyn. Näin koiran pitäisi oppia, että minun liike jatkuu, vaikka koira pysähtyy. Siitä sitten pikkuhiljaa rupean hivuttautumaan kädenmitan kauemmas jne. jne. Nyt olen vain peruutellut itse ja pysäytellyt koiraa siinä edessäni. Positiivista sinänsä, että Olga ei tarjonnut istumista, vaan on jotenkin jo ymmärtaänyt pysähtymisen idean. Liike on sinänsä vaikea ja minustakin jopa omituista koiralle opettaa, kun käskyn jälkeen ei tapahdukaan mitään, vaan koira vain jää niille sijoilleen. Yleensä kun käskyn jälkeen seuraa jokin "temppu". No ehkä se tästä... Taidettinpa ottaa keskiviikkona vielä paikallaoloa, joka meni hyvin. (Mitä nyt kuulemma itse tönötin kuin armeijassa ja yritin miettiä kauanko aikaa on kulunut..). Välillä kävin Olgaa palkkaamassa, ettei vain nyt pääse tapahtumaan taas seisomaan nousua, jota tässä aikaisemmin talvella/syksyllä rupesi tapahtumaan.

Laskiaissunnuntain tokoryhmän treeneissä oli kaikki kolme kouluttajaa paikalla, joista kaksi oli meille uusia kouluttajia. Olga oli ensin "testaamassa" luoksepäästävyyttä ja vilkaistiin samalla purukalustoa. Sitten liikkeellelähtö, jossa uusi häiriötekijä olikin niin uusi juttu, että Olga tuijotteli vain suoraan edessämme seisovaa kouluttajaa. No uusittiin homma ja sitten sujui paremmin. Edelleen kiinnitin huomiota, että Olga ei ota seuraamisessa varaslähtöjä ja uusiksi meni, jos näin tapahtui. Tehtiin myös suoran pätkän seuraamista ja harjoituksen idea oli opettaa meille ohjaajille, että ei tuijoteta sitä koiraa, vaan katse eteen. Kyllä se koira siinä sivulla tulee. :) Vähän meille uutta oli myös se, että harvoin tulee pidettyä koiraa irti tuolla hallilla, mutta nyt Olga oli pitkän aikaa minulla irti seuraamisjutuissa ja kyllä se siinä vierellä tuloo. Pitää vain luottaa! Tehtiin sueraavan kouluttajan luona pysähdyksiä ja nämä Olga handlasi silloin kun makupalakädellä autan sitä pysähtymään ja istuu kyllä, ei siinä mitään, mutta kun saisi tuon käsivun jätettyä pois. Ilma kättä Olga pysähtyy liian eteen, vauhdikas kun on. Tämä asia pitäisi saada myös korjattua.
Seuraamisen käännöksissä oikea ei tuota ongelmia, paitsi omat käännökseni ovat liian loivia! Vasen teettää töitä, koska Olga ei kunnolla käytä takapäätään, vaan kääntyy lähinnä etukäpälillä väistäessään, ettei jää mun tielle. Tässä taas hieman edistävän koiran ongelmaa... treeniä! Ja sain neuvon tehdä lähes täyskäännöksiä, suht jyrkkiä käännöksiä, että saisin koirankin pyörähtämään. Olga käyttää vaihtelevasti takapäätään... Olen ruvennut seuraamisessa palkkaamaan suusta nakeillä ja toki myös lelulla välillä sekä rasioilla jättävissä liikkeissä. Palkkaaminen suusta on ainakin parantanut katsekontaktia. Kiva nähdä miten innokas treenaaja Olga on, kun hallille päästään ja pisu tehdään, niin Olgalla on täys neliveto päällä kohti pyöräytettävää ovea ja se menee jo sinne oven "lokeroon" odottamaan sisälle pääsyä.